Jäätelöhousut ja lippapipo vauvalle

Kaukainen ystävä vuosien takaa sai perheenlisäystä keväällä, ja halusin muistaa pikkuista vaalealla mutta värikkäällä vaatelahjalla Suomesta. Herkullinen Käpysen Mehujäätaikaa-luomujersey (edit 2020: nyk. Mereen) taipui vihdoin viimein vauvalle trikoohousuiksi ja lippapipoksi, jotka matkaavat nyt joulupakettina Japaniin. 

Jätskikuvioisissa trikoohousuissa on käytetty pohjana yksinkertaista baggyleggingsien kaavaa (Ottobre 1/2017). Piirtelin kesällä realistisesti vähän isomman koon, mikä toivon mukaan mahtuu vielä näin joulunajan kynnyksellä – sovituskuvia odotellessa!

 

Ajattelin kuitenkin pelata varman päälle ja tehdä vielä samaan jätskisettiin sopivan NOSHin lippapipon, jonka pitäisi mahtua vielä pitkään. NOSHin sivuilta tulostettavaa ilmaista lippapipokaavaa olin halunnut testata jo pidempään, koska malli on minusta hauska, ja lippa on leikkisä ja ryhdikäs yksityiskohta. 

 

Lippapipon ompeleminen olikin yllättävän helppoa ja nopeaa, ja lopputulos oli sympaattinen, varmasti uskaltaudun tekemään useammankin tällä kaavalla. NOSHin pipot ovat aika pientä mitoitusta: S-koon (6–24 kk) lippapipon kauppaversio ei aikoinaan mahtunut puolitoistavuotiaallekaan, joten mikäli on epävarma koosta, kannattanee valita kaavoista isompi.

Mehujäätaikaa-luomujerseytä sain ostohetkellä Käpysen messutarjouksena 70 cm palan 15 eurolla, ja raikasta limenvihreää resoria Metsolan messutarjouksena metrin vitosella. Lippapipoon tarvittiin lisäksi tavallista silitettävää tukikangasta sekä jämäkkyyttä tuovaa huopakangasta. Jätskikuosia jäi vielä jäljelle kivasti ainakin yksiin pöksyihin tai pipoon, mutta melkein harmittaa etten napannut tätä herkkua saman tien enempää itsellekin!

Ehta-tehtailun iloiset tunikat

Aina ei aikuinenkaan jaksa pukeutua mustaan, vaan kaipaa väriä vaatetukseen. Sitä on tämänkertaisiin tunikoihin löytynyt Verson Puodista. Siellä eräiden alepäivien yhteydessä ostoskoriin siirtyivät lapsekkaat trikoot, auringonkeltainen Sydämellinen sekä suklaansävyinen punaposkinen Martta. Ekan Ehtan inspiroimana nämä kankaat päätyivät myös Ehta-kaavan alle. 

Lyhythihaiset Ehta-tunikat olivat vuorossa aiemmin ompelemani rennon joustofroteemekon jälkeen. Naisten osastolla harvemmin törmää t-paitoihin, jotka olisivat vähän paksumpaa matskua ja sopisivat moneen menoon. Hihattomia, fiinimpiä toppeja omassakin vaatekaapissa riittää, mutta arkikäyttöön soveltuvia lyhythihaisia trikoopaitoja ei juurikaan. 

Nämä iloisenväriset tunikat saivat samanlaiset päälleommellut taskut kuin froteemekossa, ja jälleen resorit sekä helmaan että hihansuihin. Ehta-kaavassa t-paitahihan mitta oli sen verran pitkä, että napsaisin siitä kuutisen senttiä pois. Näin paidasta sai oikeasti lyhythihaisen. Myös helmaa taisin vähän lyhentää molempiin.

Kankaan menekki kuhunkin tunikaan oli noin 150 cm trikoota, jolloin yhden paidan hinnaksi tuli pari-kolmekymppiä resoreineen. Toisessa pääntiekaitale on napsittu resorista, toisessa taas samasta trikoosta kuin paita itse. Molemmat toimivat aika hyvin, mutta vähäisellä kokemuksella resoriversiosta sain kyllä siistimmän kuin trikooversiosta.

Makea kettucollege miehelle

Mies tilasi minulta keväällä ”törkeen, ysärihenkisen collegepaidan”, joka ehti sopivasti synttärilahjaksi helteettömään heinäkuuhun! Kangas eli kettu-joustocollege mintulla pohjalla oli valittu yhdessä saarijärveläisen Lalia-verkkokaupan valikoimasta kesäkuun alun Kankaiden Yö -alepäiviltä. Mahtava tapahtuma, jossa on mahdollisuus löytää uusia kangaskauppatuttavuuksia ja täydentää ylitsepursuilevia kangaskomeroita.

 

Lopputulos oli ainakin kuosin puolesta mieluummin ”huikee” kuin ”törkee”, mutta ysärihenkisyyttä toki pastellinvärisessä minttupohjaisessa kankaassa on. Hihoista ei lopulta tullutkaan yhtä leveät ja löysät kuin kultaisella 90-luvulla konsanaan, vaikka ennen sovitusta pelkäsin että paita olisi malliltaan jotenkin valtava. Paidan helma, hihansuut ja kaula-aukko saivat perinteiset resorit, jotka oli helppo saumuroida kiinni. 

Kangaskaupassa en osannut päättää, minkä väristä resoria tämä iloinen kettucollege ansaitsisi kaverikseen. Ostin ensin vaaleanharmaata ja tummempaa turkoosia. Kotona resorivarastoista sitten löytyikin jämäpalat juuri sopivasta keltaisesta, siitä samasta joka päätyi pienen pojan pupuhuppariin aiemmin. Mielestäni tämä kombo on aika makea, ja synttärisankarikin oli tulokseen tyytyväinen.

Miehen collegepaidan kaavaa olen kevään mittaan katsellut käsityölehdistä sillä silmällä, mutta kun collegen kaavaa ei tähän hätään löytynyt, pihistin vanhan paidan vaatekaapista ja piirsin kaavat sen päältä. Sattumoisin kaapissa oli tarjolla vain raglanhihainen college, mikä sitten sopikin tähän projektiin hyvin.

Kun kesälomaa viettää kaksistaan alle kaksivuotiaan kanssa, on oma ompeluaika hieman kortilla. Tähän paitaan ei siis tullut sen kummempia koristeluita, kun ”tilaukseen” ei myöskään sellaisia kuulunut. Vaikka paita sinänsä oli hyvin helppo tehdä, voittajafiiliksen sain pariin kertaan katkenneiden saumurin lankojen pujottamisesta, minkä tein nyt ensimmäistä kertaa itse alusta asti. Täytyy ottaa pian työn alle pari muutakin vaaleaa ompelusta ennen kuin ryhdyn vaihtamaan langat tummempia töitä varten.

Kankaan menekki tähän miehen collegepaitaan oli täydet puolitoista metriä 150 cm leveää kangasta, kun leikkelin palat pikavauhtia ilman sen kummempaa leikkuusuunnitelmaa. Hintaa kankaille tuli parikymppiä. Vielä kuitenkin jäi jäljelle pitkä kapea kaistale, joka voisi riittää vaikka taaperon makeaan kettucollegeen.