Joustofroteiset Rento-housut kotoiluun

Mitkä mahtavat olohousut ovatkaan nämä Rento-housut, joiden kaava on ihanasti ”aikuisten” elikkä unisex-mallinen! Pehmoisesta, joustavasta materiaalista ommeltuna housut sopivat nimensä mukaisesti rentoon menoon niin kotisohvalle kuin vaikka vauvajoogaan (josta tietysti rentoutuminen on kaukana).

Rento-housujen kaava on saatavilla tuotemerkiltä ehta by Dream Circus sekä paperiversiona että pdf-kaavana (samoin kuin vanha tuttu Ehta-yläosa, josta olen ommellut ainakin joustofroteemekon, hupparimekon ja tunikoita). Kyseessä on tosiaan kaava, jolla voi tehdä sekä naisten että miesten housut esimerkiksi joustocollegesta tai trikoosta. Mies näitä muuten jo sovittikin, ja sovituskuvat sikseen, mutta malliltaan Rento-housut toimivat myös miehille. Ehkä resoreista ja vyötäröstä olisin kuitenkin tehnyt miesten versioon vähän erilaiset kuin omiini. 

Kaavaa muistelen joidenkin kritisoineen vyötärön korkeudesta, mutta minusta siinä ei ollut yhtään liikaa. Itse asiassa lisäsin housuihin vielä superkorkean resorivyötärön, jonka voi kääntää kaksinkerroin käytössä. Tai ehkä juuri resorin vuoksi vyötärö ei tuntunut liian korkealta, vyötärökaitaleen kanssa vaikutelma olisi voinut olla erilainen. Rennoksi kaavoitettu malli, joustava kangas ja resorivyötärö antavat jonkin verran liikkumavaraa sopivan koon valinnassa. Niiden ansiosta Rento-housuissa on potentiaalia myös after birth- ja äitiyshousujen kaavaksi.

 

Kotipöksyjen materiaali on mustaa joustofroteeta, jonka nappasin aikoinaan Kimperin loppuunmyynnistä haalittujen kankaiden joukosta. Pitkä ja kapea vaateteollisuuden ylijäämäkangas sai viimein uuden elämän lököhousuina. Kokonaisuutta piristämään laitoin nämä (noh, ainakin harmaiksi pirteät…) pilkullisen lahkeensuuresorin ja pilkullisen taskupussitrikoon. Tässä kaavassa toimisi kyllä mahtavasti joku makoisa retrokuosikin mustan sijaan! 

Miehen jääkarhupaita nappilistalla

Ompelin miehelle lahjaksi jälleen ei-niin-perinteisellä kuosilla varustetun paidan. Tämä hiukan surumielinenkin jääkarhutrikoo päätyi ”vaarinpaitaan”, jossa pääsin harjoittelemaan nappilistan tekoa. Ensikertalaiselle synttäriyllärin aikataulu oli turhan kunnianhimoinen, mutta onneksi nelivuotiaani oli taitavampi ja piirteli nämä upeat kissa- ja koirakortit ajallaan pehmeän paketin viimeistelyä odottamaan!

Miesten vaatteiden kaavoja sain muinoin lahjaksi mieheltäni (sattumaako?), ensimmäisen Ottobre-lehden perheversion muodossa. Sieltä nappasin ohjeen miesten nappilistapaitaan (Grandpa, Ottobre Design Family 7/2017). Vaarinpaidat ovat perinteisesti yksivärisiä sinisiä, harmaita tai raidallisia, mutta meilläpä taistellaan tylsyyttä vastaan ja valittiin vähän erilaista näkökulmaa tähän.

Jääkarhutrikoo on aikoinaan puolison toiveesta tilattu Noshin turkoosi / vedenvihreä Talvinalle, jota tähän suunnilleen M-kokoiseen paitaan kului noin 150 cm. Kuten miesten kettucollegessa parin vuoden takaa, haettiin tälläkin kuviolla piristystä ja leikkisyyttä arkeen – ei tarvitse aikuisen miehen vaatteiden aina olla niin vakavia. Hihoihin ja kanttaukseen kangasvarastossa sattui olemaan sopivasti tuota samansävyistä resoria.

 

Nappilistahalkion ja napinläpien ompelu olivat uuden opettelun aiheina tässä paidassa, ja lisäksi testasin helmaan peitetikkikonetta ensimmäistä kertaa. Vaikka Ottobren sivuilta löytyi tuikitarpeellinen nappilistahalkion kuvallinen ohje, meni ekalla kerralla tietysti jotain pieleen, ja pääsin purkuhommiin (yllä, kera pikkuapurin). Ompeluopen ystävällisellä avustuksella löytyi kuitenkin ongelman ydin: Nappilistaan ommeltava kangasosio oli saumanvaroiltaan hiukan liian iso mahtuakseen kyseiseen halkioon, ja halkio meni ryttyyn. Siispä kaventamista, taittelua ja taiteilua, ompelua ja purkamista kerran jos toisenkin ja kolmannenkin, kunnes valmista tuli, jihuuu. Ei täydellinen, mutta valmis! 

Napinlävet onnistuivat mainiosti, vaikka niitä etukäteen epäilin vaikeiksi. Nappilista oli tuon edellä mainitun kaventamis-taittelu-taiteilu-prosessin myötä tullut vähän normaalia paksummaksi, joten automaattinen napinläpi jätettiin väliin ja ompelin napinläven manuaalisesti ilman mitään ongelmia. Nappiehdokkaina oli erilaisia turkoosin sävyjä, mutta nämä valkoiset sopivat jääkarhukuosiin parhaiten. 

Valitsin kaavan mittojen mukaan, ja jossain vaiheessa jo epäilin kokoa turhan pieneksi käyttäjälleen. Tajusin vasta ompeluvaiheessa, että jääkarhutrikoossa oli joustoa yllättävän vähän, ja ohjeessakin kehotetaan isomman koon valintaan kankaan joustavuuden mukaan. Onneksi kuitenkin paita oli sopiva ja omistaja tyytyväinen tulokseen!