Kangasherkkupala kirppikseltä riitti
juuri taaperon Hiiop-haalariin koossa 92. Metsolan mainio joustofrotee Sirkushevonen
on riemukas yhdistelmä kirkkaankeltaista ja vadelmanpunaista, jota löytyi myös resorivarastosta
lahkeisiin ja hihansuihin. Hupun vuorikangas on Kangaskapinan keltaista napakkaa puuvillatrikoota. Vetskari on sävyyn sointuva mutta erottuvaa ilmettä tuova muovihammasketju Eurokankaasta.
Hiiop-jumpsuitin kaavaa myy paperi- ja pdf-versioina
Jujuna, mutta suositun klassikkohaalarin kaavasta on julkaistu koot 50–110 myös Suuri Käsityö
-lehdessä (11-12/2019). Meillekin kaava päätyi lähikaupan lehtihyllyn heräteostoksena, ja kiva niin! Tätä voisi kokeilla toistekin.
Jumpsuitin
ompelussa pääsin ylittämään itseni vetoketjun myötä. Olin
pitkään vältellyt vetoketjullisia kaavoja, mutta lopulta vetoketju olikin
yllättävän helppoa ommella (vaikka jotain mystistä haastetta tulikin
kaavan eri osasten sommittelussa yhteen). Kertasin kuvallisia ja kirjallisia ompeluohjeita ja sain tulkinta-apua, eikä mitään
muistikuvaa miten tämä haalari jokin aika sitten valmistui, mutta
nättihän tuosta tuli – tai "inana" ja "töpö", kuten käyttäjä itse vaatetustaan kuvailisi!
Lahkeisiin laitoin pidemmät resorit kuin mitä kaavaan normaalisti kuuluisi, sillä kirpputorilöytö heppakangas meinasi loppua kesken. Pitkien lahjeresoreiden kaveriksi olisi muuten sopinut hyvin pidemmät resorit myös hihoihin. Joustofroteeta oli tähän käytettävissä muistaakseni noin 70 cm x 120 cm palanen.
Hiiop-haalari on
aika tilavaa mitoitusta, ja toimii mainiosti rentona leikkiasuna. Kuvissa haalari on noin kokoa 86 käyttäneen päällä. Typy on aivan pienestä saakka ollut kovin kiinnostunut vaatteista, pukemisesta ja myös hupuista, vaikka aluksi taisi tuo huppu sisävaatteessa hämmentää...
