Imetysmekko Unelmallisen Anita-kaavalla

Kesä yllätti kotiompelijan! Helteiden tultua aloin kaivata hurjasti lisää imetysmekkoja, jolloin muistui mieleen tämä Unelmallisen imetysluukullinen Anita-mekon kaava. Kun arki on yhtä pukluharsoa ja pyykkipäivää, imetykseen soveltuvia yläosia ei voi olla liikaa. Markettien ja henkkamaukkojen rekkien tarjonnassa on iso aukko juuri mekkojen kohdalla, ja satasen sijoitus lastentarvikeliikkeeseen tuntui turhan isolta, joten päätin tehdä itse.

Imetysmekon kaavoja etsiessä löytyi Unelmallinen, jolla on useiden erilaisten mekkojen kaavoja ja kaavapaketteja imetysluukullisina versioina. Tilasin pari kaavapakettia kotiin jo joulun alla ajatellen, että ihanaa ryhtyä toimeen ajoissa kesämekkoja varten! Ja heti kesäkuussa aloinkin kaivaa jo kaavoja esiin… Tähän vaiheeseen sisältyi parin viikon kokoasunnonympärikääntämiskampanja, jonka lopputuloksena kaavoja ei sitten löytynytkään mistään. Siispä suunta kohti helteisiä Ommel 2019 -festareita, ja eikun kaavat uudelleen ostoskassiin…

Tottelin kaavojen huomautusta siitä, että mekko on kaavoitettu niukaksi, ja valitsin koon mittojen mukaan. Eli jopa pari numeroa suuremman kuin ilman mittailuja olisin itselleni piirtänyt! Minun makuuni alkuperäiset hihat olivat turhan pitkät, joten nappasin hihakaavasta 5,5 cm pois, ja käänsin myös taitevaraa vain 2 cm kaavaan merkityn 2,5 cm sijasta.

Tällä kertaa pääsin kokeilemaan mekon ompelussa paria minulle uutta juttua. En ollut aiemmin käyttänyt framilonia, ja muotokaitaleen käyttökin on jäänyt kovin vähälle. Muotokaitaletta ommellessa jäi vielä mysteeriksi, olinko ehkä piirtänyt kaavan väärin, vai mistä syystä takakappaleen muotokaitale jäi liian lyhyeksi. Jouduin siis venyttämään muotokaitaletta, mutta onneksi tuota ei päällä niin räikeästi huomaa.

Testailin ommellessa myös koneeni vaihtoehtoja jousto-ompeleiksi. Muistiin merkittäköön, että kaikkiin mahdollisiin venyvien kohtien tikkauksiin, kuten esimerkiksi yläkappaleen alareunaan, käytin kapeaa kolmipistesiksakkia, leveydellä 1.

Framilonin käyttö vaatii hieman opettelua, mutta innostuin siitä jo ensi yrittämällä. Tai no, heti toisella yrittämällä. Ensimmäisenä nimittäin testasin rinnan kohdan poimutukseen Prymin "framilonia", jota jostain syystä sattui olemaan kotona valmiiksi. Kuten moni onkin kirjoitellut, tuo 10 mm levyinen nauha ei veny käytännössä juuri yhtään, eikä siis toimi ollenkaan tähän tarkoitukseen. Alla ylemmässä kuvassa on ommeltu alempi Prymillä, ja ylempi oikeasti toimivalla framilonilla, ja eron huomaa selvästi. Alemmassa kuvassa molempiin on käytetty 6 mm levyistä Vlieseline framilasticia, joka joustaa mainiosti.

Framilonin kiinnitin kolmipistesiksakilla automaattiasetuksilla. Kaavassa kehotetaan poimuttamaan kangasta 3 cm lyhemmäksi, joten merkkasin framiloniin 3 cm lyhemmän pätkän kuulakärkikynällä tai tussilla (huom. varo mahdollista leviämistä paininjalkaan / kankaaseen), jolloin merkittyyn poimutuskohtaan ommeltuna kangaskappale lyheni sen 3 cm. Lisäksi framilonia käytettiin imetysluukun alle tulevan kappaleen yläreunaan estämään sen venymistä. Totesin, että framilonia olisi pitänyt tuossakin kohdassa venyttää enemmän eikä vaan "hiukan", joten harjoitusta tämä vielä vaatii, jotta ei jää turhan löysäksi. Lopputulemana kuitenkin toimiva imetysluukku.

Tähän imetysmekkoon olen kyllä kaiken kaikkiaan kovin tyytyväinen. Timantinmallinen helma taskuineen on mielestäni hauskan erilainen, ja valitsemani koko oli tismalleen passeli. Kangas olisi tietysti voinut olla pirteämmänkin värinen, mutta jättikoossa tähän kului lähestulkoon kaksimetrinen tätä kaappiin unohtunutta harmaapalloista trikoota. Mekko onkin jo päässyt myös tositoimiin, ja kaikessa helppoudessaan "asiakas" kelpuutti luukun mukisematta.