Violetit rusettitonttulakit velourista

Tonttuiluasiaa! Ajankohtainen asustevinkki, joka ei esittelyjä kaipaa, mutta pari kuvamuistoa nyt näytille kumminkin: rusettitonttulakki sekä pikkuneidille että pojanviikarille! Näissä tonttulakeissa pehmoinen violetti velourkangas sai parikseen kirkkaanpunaista resoria. Perinteistä joulunpunaista ei sattunut löytymään lakkiin tuon enempää, mutta moderni tonttumuotihan sallii lähes kaikki värivariaatiot, kunhan hiipassa löytyy.

Tonttulakin kaava on peräisin viime joulun Suuri Käsityö -lehdestä (11–12/2019). Ompelin muutaman myssyn omille naperoille ja kaverille kans. Kaavan kokovaihtoehdot ovat 50, 54 ja 60, joten 4-vuotiaan tonttulakkia varten piirtelin kaavat koossa 50 (päänympärys noin 52 cm). Käytin samaa kaavaa myös silloin 9 kk ikäisille (päänympärys noin 46 cm), mutta kavensin muutaman sentin resoriosaa ja hieman myös lakkiosaa. Velour osoittautui muuten hankalaksi ommeltavaksi, venyi, vanui ja karkaili paininjalan alta miten sattuu... mutta jälleen kerran resori antaa anteeksi pikkuvirheet ja päällähän sellaisia ei edes huomaa.

Tyttöjen tonttulakkien koristeiksi ompelin rusetit. Ja jotta sisarusten lakeissa olisi jokin yhteinen juju, keksin koristella pojan tonttulakin juhlapaita-teemalla, siis paidannapit ja rusetti kaulaan. Muita ideoita pojan tonttulakin koristeluun olisivat voineet olla applikoitavat kuviot, kuten pipari, joulukuusi tai miksei vaikka virkattu lumihiutale. 

 

 

Tonttulakkeihin tein vielä tupsut Kodin Kuvalehden videon pohjalta. Tupsuja oli tullut väsäiltyä viimeksi reilut 20 vuotta sitten, joten piti virkistää muistia miten tuo tapahtuukaan... Piirtelin näitä tupsuja varten isomman ympyrän tavallisella 2 dl juomalasilla, ja keskiympyrän pienellä maitotölkin korkilla. Lankakorista löytyi tupsuja varten sekä kirkkaanpunaista että violettia villalankaa. Tupsu on kiinnitetty yksinkertaisesti vain parilla pistolla ja sisälle solmittavalla rusetilla, jotta sen voi tarvittaessa vaihtaa tai poistaa pesun ajaksi.

Miten suloisia ja sopuisia pieniä henkilöitä joulumyssyissään siinä! Lakit mahtuvat kivasti vielä toisenkin joulun tonttuiluissa, mutta ensi jouluun taitavat tontut tarvita jo isommat lakit.

Imetysmekko Unelmallisen Helena-kaavalla

Imetysvaatteiden ajat on jääneet taa, ja tovi on vierähtänyt myös kesäkuvista kera Unelmallisen Helena-kaavalla ompelemani imetysmekon! Tässä kuitenkin katsaus arkistoihin tämän toisenkin testaamani imetysmekkokaavan osalta. 

Imetysmekon kaava Helena on Unelmallisen imetysmekkojen kaavapaketista, josta löytyy kolme erilaista vaakaluukullista mekkoa. Plussaa, että samassa paketissa saa kaavaversiot myös tavallisiin naisten mekkoihin, eli ostos ei mene hukkaan maitobaarin sulkeuduttuakaan. Viimeksi ompelin imetysmekon Unelmallisen Anita-kaavalla samasta kaavapaketista, ja siitä tulikin ihan lempivaate! Mutta nyt siis Helenaan.

Muotokaitale antaa ryhtiä muutenkin kauniin malliselle pääntielle, ja tekee mekosta vähemmän yöpaitamaisen (eli pelastaa valitsemani kankaan aiheuttaman vaikutelman). Tällä kertaa tosiaan onnistuin piirtelemään ja saksimaan pääntien muotokaitaleen aivan oikean kokoiseksi... Ja tällä kertaa myös framilonin (framilastic) ompelu imetysluukussa tarvittaviin kohtiin sujui tasaisemmin.

Helena-mekossa on pyöristetty, tulppaanimallinen helma. Tarvitsin tuolloin nopeasti valmista, ja hyppäsin yli taskuompeluvaiheen, mutta taskut olisivat olleet kyllä mainio lisä tähän tulppaanimalliin! Kädet tuppaavat hakeutumaan tuonne olemattomien taskujen tietämille. Kuten Anita-mekossa, Helenassakin kannattaa ehdottomasti valita ennemmin suuri kuin pieni koko, sillä kaava on varsinkin yläosasta niukkaa mitoitusta.

Käyttökokemuksen myötä päädyin myöhemmin vaihtamaan Helena-mekon helmaan kuminauhan tilalle leveän resorin. Tulppaanimallinen helma oli sellainen, että minun oli ainakin näin 160-senttisenä vaikea kävellä mekon kanssa. Helman malli ja mitta ovat tällaisinaan varmaan paremmat pidemmälle (tai kynähameisiin tottuneelle) käyttäjälle.

Ps. Myös Anita-mekkoon saumuroin lopulta kuminauhan tilalle trikoosta ”resorihelman”, koska kapean timanttimallisen helman sauma rätisi minulla rikki niin ompelukoneen jousto-ompeleella kuin peitetikkikoneella ommeltuna. Anita säilyy näiden imetysmekkokaavojen testauksen jälkeen lempparina, ja haaveilen joskus ompelevani vielä ihan tavallisen Anita-mekon ilman luukkuja.

Helppo aikuisten rusettipanta

Rusettipannan ompelu on helppoa ja nopeaa kun sen osaa ja vaikkei osaisikaan, nimittäin Jujunan rusettipannan kaavaan liittyy mahtava kuvallinen ohje heidän blogissaan. Viime keväänä ompelemani pienen vauvan rusettipanta inspiroi pian myös aikuisten kokoisen rusettipannan / headwrapin ompeluun. Tässä muutama kuvamuisto siitä!

Headwrap ja rusettipanta syntyvät pienistäkin ylijäämäpaloista, eli niihin voi hyödyntää mukavasti tilkut aiempien ompelusten jäljiltä. Harmaa pallokuvioitu trikoo oli aiemmin käytössä mainioon timanttimalliseen imetysmekkoon, joka saikin sitten matchaavan asusteen. 

Muokkailin rusettipannan kaavasta aikuisten kokoisen suurentamalla kaavaa kokoon 58 päänympäryksen osalta, mutta headwrapin korkeutta en turhaan itselleni lisännyt. Rusetin kappaleet taas ovat joka koossa samat, eli just tarpeeksi suuret (ja voi miten suloinen ja jättimäinen rusetti olikaan tuossa edellisessä koon 42 vauvaversiossa!). Mitä muhkeampi, sen parempi? 

Vauvalahja ja sydämelliset shortsit

Pääsin vihdoin tapaamaan tämän kevään tuoreimman tulokkaan! Vauvalahjaksi valmistuivat aurinkoisen keltaiset shortsit, lippapipo ja tumput, sillä keltainen on perheen lemppariväri. Löysin myös kaavan suloisiin vauvan tossuihin, mutta ne eivät harmi vaan ehtineet vielä tähän settiin... 

 

Vauvan shortsien kaava on kokoa 68 ja malli siihen löytyi kesän 2017 Ottobresta (3/2017). Alkuperäisessä shortsien kaavassa oli pidemmät lahkeet, mutta muokkasin kaavaa jäljellä olevan kangastilkun mukaan reilusti lyhyemmäksi. Lahkeen mitta ei näytä yhtään hullummalta noinkaan ja sopii heinäkuun (haaveiltuun?) helteeseen.

Ompelukonesyistä (ja vauvalahjan valmistumista vauhdittaakseni) jätin nyt väliin shortsien kuminauhavyötärön, käänteiden ompelun ja tikkauksen. Saumuroin sen sijaan varmasti joustavat lahkeensuut ja vyötärön resorista. Tämä ihana keltainen sydänkuvioitu trikoo on muinoin Verson Puodista hankittu Sydämellinen, josta ompelin aiemmin itselleni iloisenvärisen aikuisten tunikan. 

 

Lippapipo on ommeltu jostain Paapiin trikoopalasta vanhalla NOSHin ilmaiskaavalla ja siihen valitsin pienimmän koon 6-24 kk. Sovittelin pipoa kotioloissa 1-vuotiaalle ja se oli jo niin napakka, että koko sopinee parhaiten juuri vauvaikäiselle. Samalla kaavalla ompelin pari vuotta sitten vauvalahjaksi lippapipon ihanasta jäätelötrikoosta. 

Vauvan tumppujen kaavaa minulla ei ollut käytössä, vaan piirtelin kaavan itse. Mittailin ja mallailin tätä 1-vuotiaan käteen verrattuna ja lopulta leikkelin kankaan jäljellä olleen velourpalan mukaisesti. Velouria käytin pehmoiseksi vuorikankaaksi, jotta tumpuissa tarkenee myös syksyn tullen.