Violetit rusettitonttulakit velourista

Tonttuiluasiaa! Ajankohtainen asustevinkki, joka ei esittelyjä kaipaa, mutta pari kuvamuistoa nyt näytille kumminkin: rusettitonttulakki sekä pikkuneidille että pojanviikarille! Näissä tonttulakeissa pehmoinen violetti velourkangas sai parikseen kirkkaanpunaista resoria. Perinteistä joulunpunaista ei sattunut löytymään lakkiin tuon enempää, mutta moderni tonttumuotihan sallii lähes kaikki värivariaatiot, kunhan hiipassa löytyy.

Tonttulakin kaava on peräisin viime joulun Suuri Käsityö -lehdestä (11–12/2019). Ompelin muutaman myssyn omille naperoille ja kaverille kans. Kaavan kokovaihtoehdot ovat 50, 54 ja 60, joten 4-vuotiaan tonttulakkia varten piirtelin kaavat koossa 50 (päänympärys noin 52 cm). Käytin samaa kaavaa myös silloin 9 kk ikäisille (päänympärys noin 46 cm), mutta kavensin muutaman sentin resoriosaa ja hieman myös lakkiosaa. Velour osoittautui muuten hankalaksi ommeltavaksi, venyi, vanui ja karkaili paininjalan alta miten sattuu... mutta jälleen kerran resori antaa anteeksi pikkuvirheet ja päällähän sellaisia ei edes huomaa.

Tyttöjen tonttulakkien koristeiksi ompelin rusetit. Ja jotta sisarusten lakeissa olisi jokin yhteinen juju, keksin koristella pojan tonttulakin juhlapaita-teemalla, siis paidannapit ja rusetti kaulaan. Muita ideoita pojan tonttulakin koristeluun olisivat voineet olla applikoitavat kuviot, kuten pipari, joulukuusi tai miksei vaikka virkattu lumihiutale. 

 

 

Tonttulakkeihin tein vielä tupsut Kodin Kuvalehden videon pohjalta. Tupsuja oli tullut väsäiltyä viimeksi reilut 20 vuotta sitten, joten piti virkistää muistia miten tuo tapahtuukaan... Piirtelin näitä tupsuja varten isomman ympyrän tavallisella 2 dl juomalasilla, ja keskiympyrän pienellä maitotölkin korkilla. Lankakorista löytyi tupsuja varten sekä kirkkaanpunaista että violettia villalankaa. Tupsu on kiinnitetty yksinkertaisesti vain parilla pistolla ja sisälle solmittavalla rusetilla, jotta sen voi tarvittaessa vaihtaa tai poistaa pesun ajaksi.

Miten suloisia ja sopuisia pieniä henkilöitä joulumyssyissään siinä! Lakit mahtuvat kivasti vielä toisenkin joulun tonttuiluissa, mutta ensi jouluun taitavat tontut tarvita jo isommat lakit.

Imetysmekko Unelmallisen Helena-kaavalla

Imetysvaatteiden ajat on jääneet taa, ja tovi on vierähtänyt myös kesäkuvista kera Unelmallisen Helena-kaavalla ompelemani imetysmekon! Tässä kuitenkin katsaus arkistoihin tämän toisenkin testaamani imetysmekkokaavan osalta. 

Imetysmekon kaava Helena on Unelmallisen imetysmekkojen kaavapaketista, josta löytyy kolme erilaista vaakaluukullista mekkoa. Plussaa, että samassa paketissa saa kaavaversiot myös tavallisiin naisten mekkoihin, eli ostos ei mene hukkaan maitobaarin sulkeuduttuakaan. Viimeksi ompelin imetysmekon Unelmallisen Anita-kaavalla samasta kaavapaketista, ja siitä tulikin ihan lempivaate! Mutta nyt siis Helenaan.

Muotokaitale antaa ryhtiä muutenkin kauniin malliselle pääntielle, ja tekee mekosta vähemmän yöpaitamaisen (eli pelastaa valitsemani kankaan aiheuttaman vaikutelman). Tällä kertaa tosiaan onnistuin piirtelemään ja saksimaan pääntien muotokaitaleen aivan oikean kokoiseksi... Ja tällä kertaa myös framilonin (framilastic) ompelu imetysluukussa tarvittaviin kohtiin sujui tasaisemmin.

Helena-mekossa on pyöristetty, tulppaanimallinen helma. Tarvitsin tuolloin nopeasti valmista, ja hyppäsin yli taskuompeluvaiheen, mutta taskut olisivat olleet kyllä mainio lisä tähän tulppaanimalliin! Kädet tuppaavat hakeutumaan tuonne olemattomien taskujen tietämille. Kuten Anita-mekossa, Helenassakin kannattaa ehdottomasti valita ennemmin suuri kuin pieni koko, sillä kaava on varsinkin yläosasta niukkaa mitoitusta.

Käyttökokemuksen myötä päädyin myöhemmin vaihtamaan Helena-mekon helmaan kuminauhan tilalle leveän resorin. Tulppaanimallinen helma oli sellainen, että minun oli ainakin näin 160-senttisenä vaikea kävellä mekon kanssa. Helman malli ja mitta ovat tällaisinaan varmaan paremmat pidemmälle (tai kynähameisiin tottuneelle) käyttäjälle.

Ps. Myös Anita-mekkoon saumuroin lopulta kuminauhan tilalle trikoosta ”resorihelman”, koska kapean timanttimallisen helman sauma rätisi minulla rikki niin ompelukoneen jousto-ompeleella kuin peitetikkikoneella ommeltuna. Anita säilyy näiden imetysmekkokaavojen testauksen jälkeen lempparina, ja haaveilen joskus ompelevani vielä ihan tavallisen Anita-mekon ilman luukkuja.